Se on taas futiskausi kuumimmillaan. Helsinki Cupia odotellaan kovasti ja pojat treenaa hieman ylimääräistäkin nyt kun kerran nurmelle pääsee. Helsinki Cupin jälkeen alkaa kuitenkin sitten lyhyt loma, jolloin vedetään henkeä.

Se on kuitenkin jännä, että vaikka kohta ollaan puoli vuotta oltu uudessa jengissä ja vaikka pojat ovatkin jo tottuneet toisiinsa ja yhteiselo on muuten varsin sopuisaa, niin pelillisesti pojat eivät ole saaneet itsestään parasta irti. MPS:llä oli hyviä kavereita – vanhalla Atlantiksen jengillä oli hyviä kavereita, mutta 1+1 ei olekaan nyt 2 ja puoli vaan korkeintaan 1 ja puoli.

Syynä voi olla jengin yhteen laittamisen lisäksi myös se, että tänä vuonna pelisysteemit on ollut todella sekaisin. Piirin pelejä pelataan 97:ssa edelleen 7 pelaajalla, 96-sarjaan osallistuessa pelataan 11:llä ja kaiken hyvän lisäksi kaikki turnaukset pelataan 9:llä! Jotkut 97 jengit ovat kai tehneet sellaisen periaatepäätöksen, että keskittyivät jo nyt enemmänkin niihin 11-peleihin.  Se on kuitenkin edessä jo syksyllä kun kausi vaihtuu. Tämä kausi jää näin ollen pakostakin vähän tällaiseksi välikaudeksi.

Nyt on pidetty hiljaiseloa pitkä aika. Tähän on aivan erityinen syy – päätimme ajaa joukkueen toiminnan alas. Tulimme tällaiseen ratkaisuun, koska toimintamme alkoi pienentyä koko ajan. Seuralla ei ollut vuotta vanhempaa jengiä, mihin olisimme voineet mennä mukaan ja nuorempien mukaan meneminen ei saanut kannatusta. Uusia poikia ei juuri liikkunut ”markkinoilla” ja näytti siltä, että jotkut omatkin pojat lähtevät kohta katsomaan onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Loppuvaiheessa meillä alkoi olla enää 14 poikaa porukassa ja viimeistään vuoden kuluttua olisivat alkaneet ison kentän pelit.

Juteltiin asiasta ja tarkasteltiin tilannetta ympäristössä. Onneksi Pohjois-Helsingissä riittää vaihtoehtoja. Kaikkien kannalta parhaaksi ratkaisuksi näimme sen, että lähdimme Malmin Palloseuraan. Periaatteessa mitään henkilökohtaista ei ollut Atlantistakaan vastaan – nuorempi pelaa edelleen siellä, mutta jotain oli tehtävä.

MPS treenaa samoilla kentillä kuin mekin Siltamäen ja Tapulin nurkilla ja tiesimme, että he tarvitsevat uusia kavereita. Yhdistämällä jengejä saimme aikaan mukavan tasokkaan ykkösporukan, mutta myös niille, joiden taidot tai aktiivisuus eivät ihan riitä ykkösporukkaan, on tarjolla hyvä vaihtoehto. Loppujen lopuksi 10 poikaa siirtyi MPS:aan, yksi muualle ja kolme ilmoitti, että homma on tällä selvä. Joka tapauksessa, MPS sai näin kasaan yli 30 pojan porukan, mikä luo hieman uskoa toiminnan jatkuvuuteen.

Oma valmentajakin saatiin mukaan, joten homma alkaa olla aika hyvin uomissaan. Nyt on pelattu treenimatseja, että pojat alkaisivat enemmän tuntea ja löytämään toisiaan pelikentällä, mutta enemmän treenimatseja pitäisi saada vielä 11 vs 11 isolla kentällä - ja kovempia vastuksia. Nyt olemme vielä saaneet lähestulkoon pelkkiä voittoja tilille, vaikka yhteispeli ei vielä häikäisekään.

Viime aikoina on taas aloitettu keskustelemaan edarijoukkueista ja siitä iästä, milloin edarijoukkueet tulisi kasata. Helsingin Sanomat kirjoitti muutama viikko sitten jutun Erkasta ja HJK:n 00:lle pidetyistä avoimista treeneistä, ja tuoreessa piirin lehdessä Vallan Erkki KäPasta kertoi teesejään. Helsinkiläisen 97-joukkueen jojona on päässyt tavallaan näkemään aitiopaikalta miten homma on toiminut, sillä käsittääkseni sekä HJK että KäPa aloittivat nykyisen "united"-linjauksensa pitkälti juuri 97- joukkueista.

Menestyksen valossa työ on ollut tähän asti tuotteliasta. KäPa ja HJK ovat Suoman mittakaavassa parhaita 97-joukkueita Hongan ohella. PK-35 on myös panostanut nuorisotyöhön ja on vaanimassa näiden takana. Lopullinen arvio toimintamallin onnistumisesta nähdään vasta kun pojat kasvavat - on mielenkiintoista nähdä kuinka paljon poikia nousee näistä pojista piirin joukkueisiin, Veikkausliigaan ja jopa ikäluokkien maajoukkueisiin. Henkilökohtaisesti en siis ole valmis tuomitsemaan näidenkään joukkueiden toimintaa.

Tämän "kokeilun" häviäjiksi uhkaavat jäädä pienseurat, joissa palaajamäärä ja resurssit eivät riitä vastaavanlaiseen toimintaan (tai resurssit on ohjattu toisaalle). Koillis-Helsinginkin joukkueet ovat menestyneet tähän asti ikäluokissa kohtuullisesti, mutta nyt alkaa raja tulla vastaan. Meidän kohdallamme tämä näkyi viime kesän piirisarjassa. Turpaan tuli rajusti KäPalta ja HJK:lta, mutta PK-35 vielä pidettiin takana. Nyt kuitenkin näiden suurseurojen vetovoima alkaa viedä poikia mukanaan ja pikkuseurat kamppailevat pelaajamäärien kanssa. Surullisimpana esimerkkinä pidän Kopsen erinomaisen 97-joukkueen kohtaloa - kunnianhimoisesti aikoinaan johdettu kova joukkue, mutta lopulta sekin näyttää vain hävinneen kartalta, kun kun osa pojista siirtyi kohti vielä kovempia haasteita.

Kilpailuasetelma aiheuttaa uudenlaisia tilanteita entistä aikaisemmissa ikäluokissa. "Superjoukkueet" joutuvat pelaamaan keskenään "Superliigaa", jotta saisivat haastavia pelejä ja muut suurten pelaajamäärien suurseurat pelaavat keskenään "edariturnauksia". Meidän kaltaiset, ihan kivasti menestyneet, pikkuseurat ja -joukkueet taas joutuvat arvioimaan omaa tilannettaan ja olemassaoloaan tosissaan. KäPa ja Honka ovat näemmä järjestäjäjoukkueina uudistaneet samalla Hesa Cupinkin - nyt 97-joukkueista alkaen on omat "Elite-lohkot". Toisaalta tervetullut uudistus, koska nämä kovat jengit eivät saaneet riittävästi vastusta ennen cup-vaihetta ja muille joukkueille oli hieman epäreilua joutua näiden jyrän alle heti kättelyssä.