Lehdissäkin on hehkutettu naisten pelejä ja vertailtu tunnelmaa ja meininkiä sekä katsomoissa että kentällä. Täytyy sanoa, että varsin hyvää ja taitavaa peliä ja hyvä meininki katsomossa. Itsekin eli täysillä mukana pelin tapahtumissa. Kyllä 15,000 katsojaa stadikalla ja ammatikseen futista pelaavat pelaajat aina voittavat tunnelmassa vanhempien, tyttöystävien ja satunnaisten futisaktivistien edessä rapasarjatasolla pelattavat miesten pelit. Sitä paitsi, huomasin itsekin jossain vaiheessa, että ei sitä edes miettinyt että kyseessä olisi ollut Naisfutis – vastakkain olivat Suomi ja Ukraina ja sukupuoli oli siinä täysin irrelevantti asia. Hyvä peli! toivottavasti naiset pääsee vielä eteenpäin puolivälieristäkin.

Hyvä niin, valmentajathan aina korostavat omatoimisen harjoittelun tärkeyttä ja vaikka treeni ei aina tehokkaalta näytäkään niin tärkeintä onkin, että hieman pallon kanssa leikitään. Välillä istuskellaan ja naureskellaan - eikä kukaan taatusti kaipaa vanhempien tai valmentajien ohjeita tehokkaista treenidrilleistä!

Käpylässä on nyt viikonloppuna turnaus, joka pelataan pikkukentillä 7 vs 7, ja johon voi osallistua vaikka kaveriporulla. Pojan kaveri toisesta jengistä oli osallistunut muutaman joukkuekaverinsa kanssa ja näytti pojilla olevan ihan hauskaa. Kentät olivat tosi pieniä (hieman pieniä jopa 2000 syntyneille), mutta sarjoja näytti olevan aina aikuisille asti.

Turnaus järjestetään nyt neljättä kertaan ja mukana näytti olevan varsinkin vanhempien ikäluokkien turnauksessa paljon kaveriporukoita. Frendifutikselle on tilausta kun Hesa Cup:kin lopetti kaverisarjat. Toivottavasti idea toimii, eikä käy niin, että kaveriporukat alkavat sikailemaan kentällä ja kentän ulkopuolella, mitä alkoi tapahtua Hesa Cupissa. Turnauksen säännöt ovat kyllä tämän ottaneet huomioon ja säännöissä on tässä asiassa tiukka linja. Ehkä juniorisarjoissa voisi vielä vaatia Palloliiton lisenssiä pelaajilta, niin kaikilla olisi todennäköisesti vakuutuksetkin kunnossa ja peli ehkä siistimpää.

Kaikkea hyvää Käpylä Cupille!!!

Ai niin, jos jotakin saisi toivoa niin pallosponsoria voisi vaihtaa. Adidas tekee kyllä ihan hyviä 100 euron palloja, mutta kun 2000 syntyneet laitetaan pelaamaan liukkaalla, kivikovalla ja herneen kokoisella Adidaksen 3 koon pallolla, niin jotain rajaa. Adidaskin sponsorina voisi ymmärtää, että se tekee ihan helvetin huonoja palloja noissa halvemmissa hintaluokissa.

Nyt Hesa Cupin ja kesäloman jälkeen pelatun Itämeri Cupin jälkeen on taas saatu uutta uskoa tekemiseen. Luottavaisin mielin lähdetään syyskauden piirin peleihin ja uskotaan, että joukkueen hyvät esitykset jatkuvat edelleen. Nyt kun vielä saadaan talven treenivuorot sovittua ja valmentajien kuviot selviksi niin hyvään suuntaan ollaan menossa.

Kauden pääturnaus on taas takana kun Helsinki Cup on saatu päätökseen. Joukkue osallistui kahdella joukkueella, joista toinen osallistui ns. eliittilohkoon, jossa oli etukäteen ”kovemmiksi” arvioituja jengejä ja toinen joukkue oli ns. ”kaikki pelaa” – joukkue, jossa kaikille pyrittiin antamaan tasaisesti peliaikaa.

Mielestäni Helsinki Cupin uudistus onnistui aika, vaikka kentän laidalla hieman kuuluikin napinaa eliittilohkoista. Jos katsoo lopputuloksia, niin kahdeksan parhaan joukossa oli kuitenkin 6 eliittilohkossa pelannutta jengiä. Ehkä B-lohkossa ollut venäläisjengi oli hieman turistina ja pisteautomaattina, ja sen tilalle olisi voinut ottaa jonkun toisen ulkomaalaisjoukkueen, mutta kun noista ulkomaalaisista ei ikinä tiedä. Samoin kun katsoo tehtyjä ja päästettyjä maaleja, niin kyllä se lohkon parhaat aika hyvin sieltä esille tuli.

Muuten pelistä ja tuloksista huomaa, että pienellä kentällä on usein ahdasta kun sinne laittaa 18 äijää juoksemaan. Varsinkin cup-vaiheessa tuli paljon pienimaalisia tuloksia ja rankuilla ratkaistiin jopa finaalimatsi. Aina kun rankkareilla aletaan pelejä ratkaista, ne voivat kyllä kääntyä kenelle tahansa. Toisaalta voitto meni kyllä ihan oikeaan osoitteeseen, sillä kyllä finaalijoukkueista HJK oli selvästi enemmän niskan päällä itse pelissä.

Se on kuitenkin jännä, että vaikka kohta ollaan puoli vuotta oltu uudessa jengissä ja vaikka pojat ovatkin jo tottuneet toisiinsa ja yhteiselo on muuten varsin sopuisaa, niin pelillisesti pojat eivät ole saaneet itsestään parasta irti. MPS:llä oli hyviä kavereita – vanhalla Atlantiksen jengillä oli hyviä kavereita, mutta 1+1 ei olekaan nyt 2 ja puoli vaan korkeintaan 1 ja puoli.

Syynä voi olla jengin yhteen laittamisen lisäksi myös se, että tänä vuonna pelisysteemit on ollut todella sekaisin. Piirin pelejä pelataan 97:ssa edelleen 7 pelaajalla, 96-sarjaan osallistuessa pelataan 11:llä ja kaiken hyvän lisäksi kaikki turnaukset pelataan 9:llä! Jotkut 97 jengit ovat kai tehneet sellaisen periaatepäätöksen, että keskittyivät jo nyt enemmänkin niihin 11-peleihin.  Se on kuitenkin edessä jo syksyllä kun kausi vaihtuu. Tämä kausi jää näin ollen pakostakin vähän tällaiseksi välikaudeksi.

Juteltiin asiasta ja tarkasteltiin tilannetta ympäristössä. Onneksi Pohjois-Helsingissä riittää vaihtoehtoja. Kaikkien kannalta parhaaksi ratkaisuksi näimme sen, että lähdimme Malmin Palloseuraan. Periaatteessa mitään henkilökohtaista ei ollut Atlantistakaan vastaan – nuorempi pelaa edelleen siellä, mutta jotain oli tehtävä.

MPS treenaa samoilla kentillä kuin mekin Siltamäen ja Tapulin nurkilla ja tiesimme, että he tarvitsevat uusia kavereita. Yhdistämällä jengejä saimme aikaan mukavan tasokkaan ykkösporukan, mutta myös niille, joiden taidot tai aktiivisuus eivät ihan riitä ykkösporukkaan, on tarjolla hyvä vaihtoehto. Loppujen lopuksi 10 poikaa siirtyi MPS:aan, yksi muualle ja kolme ilmoitti, että homma on tällä selvä. Joka tapauksessa, MPS sai näin kasaan yli 30 pojan porukan, mikä luo hieman uskoa toiminnan jatkuvuuteen.

Oma valmentajakin saatiin mukaan, joten homma alkaa olla aika hyvin uomissaan. Nyt on pelattu treenimatseja, että pojat alkaisivat enemmän tuntea ja löytämään toisiaan pelikentällä, mutta enemmän treenimatseja pitäisi saada vielä 11 vs 11 isolla kentällä - ja kovempia vastuksia. Nyt olemme vielä saaneet lähestulkoon pelkkiä voittoja tilille, vaikka yhteispeli ei vielä häikäisekään.

Menestyksen valossa työ on ollut tähän asti tuotteliasta. KäPa ja HJK ovat Suoman mittakaavassa parhaita 97-joukkueita Hongan ohella. PK-35 on myös panostanut nuorisotyöhön ja on vaanimassa näiden takana. Lopullinen arvio toimintamallin onnistumisesta nähdään vasta kun pojat kasvavat - on mielenkiintoista nähdä kuinka paljon poikia nousee näistä pojista piirin joukkueisiin, Veikkausliigaan ja jopa ikäluokkien maajoukkueisiin. Henkilökohtaisesti en siis ole valmis tuomitsemaan näidenkään joukkueiden toimintaa.

Tämän "kokeilun" häviäjiksi uhkaavat jäädä pienseurat, joissa palaajamäärä ja resurssit eivät riitä vastaavanlaiseen toimintaan (tai resurssit on ohjattu toisaalle). Koillis-Helsinginkin joukkueet ovat menestyneet tähän asti ikäluokissa kohtuullisesti, mutta nyt alkaa raja tulla vastaan. Meidän kohdallamme tämä näkyi viime kesän piirisarjassa. Turpaan tuli rajusti KäPalta ja HJK:lta, mutta PK-35 vielä pidettiin takana. Nyt kuitenkin näiden suurseurojen vetovoima alkaa viedä poikia mukanaan ja pikkuseurat kamppailevat pelaajamäärien kanssa. Surullisimpana esimerkkinä pidän Kopsen erinomaisen 97-joukkueen kohtaloa - kunnianhimoisesti aikoinaan johdettu kova joukkue, mutta lopulta sekin näyttää vain hävinneen kartalta, kun kun osa pojista siirtyi kohti vielä kovempia haasteita.

Kilpailuasetelma aiheuttaa uudenlaisia tilanteita entistä aikaisemmissa ikäluokissa. "Superjoukkueet" joutuvat pelaamaan keskenään "Superliigaa", jotta saisivat haastavia pelejä ja muut suurten pelaajamäärien suurseurat pelaavat keskenään "edariturnauksia". Meidän kaltaiset, ihan kivasti menestyneet, pikkuseurat ja -joukkueet taas joutuvat arvioimaan omaa tilannettaan ja olemassaoloaan tosissaan. KäPa ja Honka ovat näemmä järjestäjäjoukkueina uudistaneet samalla Hesa Cupinkin - nyt 97-joukkueista alkaen on omat "Elite-lohkot". Toisaalta tervetullut uudistus, koska nämä kovat jengit eivät saaneet riittävästi vastusta ennen cup-vaihetta ja muille joukkueille oli hieman epäreilua joutua näiden jyrän alle heti kättelyssä.

Monesti illat jäävät viikossa vähiin ja treeniajat menevät päällekkäin. Tämä on aiheuttanut meilläkin sen, että treeneissä pelaajien määrä jää joskus vähäiseksi. Vaikka pienpelit ovatkin tehokkaita ja pallokosketuksia tulee paljon, niin vähäinen pelaajamäärä treeneissä estää ison kentän pelin treenaamisen. Osallistumme sentään pariin hallisarjaan, että siellä päästään treenaamaan 9 vs. 9 pelejä.

Vuoden kuluttua viimeistään pitää siirtyä isolle kentälle. Silloin tulee pelaajiakin olla riittävästi joukkueeseen. Pelaajamäärä vaikuttaa niin joukkueen talouteen (ja kuukausimaksuihin), treenien ohjelmaan kuin peleihinkin. Kyllä mekin olemme jo joutuneet miettineet, miten jatkaa eteenpäin jos poikia ei tule lisää joukkueeseen. Toisaalta meillä ei ole vielä hätää – joukkueessa löytyy taitoa, hyvä valmentaja ja pojilla tuntuu olevan hyvä henki ja innostus.

Ei tässä toimettomana olla oltu joukkueenkaan osalta. Treenivuorot on hankittu, vanhempainpalaverit pidetty, siirtopapereita kirjoiteltu, valmentaja palkattu jne. Näillä eväillä on helppoa lähteä uuteen kauteen. Nyt kun vielä saataisiin muutama poika lisää lähteneiden tilalle, niin talvikausi saadaan käyntiin mallikkaasti.

Turnauksen järjestäminenhän aloitetaan aina hyvissä ajoin jo aikaisempana vuonna, koska kenttäalueet täytyy varata kaupungilta. Keväällä laitoimme ensimmäiset ilmoitukset lähiseudun joukkueille. Käytännössä kutsut lähtivät kaikille Helsingin ja Uudenmaan piirin joukkueille. Muutamia kutsuja laitettiin liikkeelle pitkin kesää, piirin peleissä ja Hesa Cupissa värvättiin vierasjoukkueita, mutta emme onnistuneet saamaan joukkueita kasaan kuin kourallisen. Lopulta päätimme jo melko aikaisessa vaiheessa, että koska hommaa ei saada kasaan, emme ala järjestämään turnausta, jossa on vain muutama joukkue.

Harmittaa kuitenkin joka suhteessa. Tietysti turnauksen peruminen näkyy myös joukkueen budjetissa. Onneksi voitiin peruuttaa kenttävuorot, joten niistä ei tule kustannuksia.

Uskon, että tänä vuonna turnauksia oli vain liikaa 97 - joukkueille. Taittaa muillakin olla hieman vaikeuksia. Kellokoskella on turnaus samaan aikaan ja toivottavasti meidän turnaukseen ilmoittautuneet siirtyvät vaikka sinne. Ainakin siellä oli vielä vähän aikaa sitten runsaasti tilaa. Oulunkylässäkin ollut turnaus täytettiin näemmä 98 – joukkueilla. ja kaiken hyvän lisäksi Viikingit järjestävät turnauksen samana viikonloppuna.

Aina ei kysyntä ja tarjonta kohtaa, vaikka turnauksemme onkin ollut aina suhteellisen onnistunut (paitsi se vuosi kun oli rankkasade, mutta se ei ollut järjestäjän vika!) ja pelitkin olisi pelattu nurmikentällä.

ps. näitä kirjoituksia on ollut viime aikoina hieman harvakseltaan, mutta se ei johdu siitä, että ei mitään tapahtuisi – on vain ollut pirun hektistä aikaa duunissa. Eiköhän tilanne korjaannu syksyn mittaan.