Helsinki Cup on täällä taas! Olemme olleet jo pari vuotta mukana Helsinki Cupissa, mutta vasta nyt pelataan todella sijoituksista. Itse asiassa aikaisemmat kerrat ovat olleet mielestäni aika turhia keikkoja – turnaukseksi ylihinnoiteltuja ja pelailua huonoilla kentillä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nyt kuitenkin otetaan osaa kunnolla. Vääntöä löytyy kentällä – ja kentän laidalla. Pahimmat väännöt omissa taustajoukoissa taidettiin käydä siitä millaisilla joukkueilla mukaan lähdetään. Aikaisemmin oltiin kuitenkin jo sovittu, että tasojoukkueilla mennään. Hyvä, että periaatepäätös oli tehty jo hyvissä ajoin etukäteen keväällä. Pelien aikanakin tunteet purkautuvat niin katsomoissa kuin taustajoukoissakin kenttien laidalla. Joskus tuntuu, että pojat ottavat nämä jutut kevyemmin kuin muut. Tänäänkin tuomari katsoi asiakseen poistaa huoltajamme vaihtopenkin läheisyydestä. Sellaista sattuu…

Helsinkiläisenä turnaus on ihan mukava. Alun lohkopelitkin on n. puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa ja pelit aamulla ja illalla, joten päästää kotiin välillä lepuuttelemaan. Harmi, että en saanut koko turnauksen ajaksi itselleni lomaa. Nyt jos cup-pelit häämöttävät joutuu välillä olemaan töissäkin pelien aikana.

Oma poika pelaa ns. kakkosjengissä. Hyvä niin – loppujen lopuksi saa enemmän vastuuta ja peliaikaa, joten peleistäkin tulee kehittävämpiä. Varsinkin kun kakkos-jengissä tuntuu henki olevan kuitenkin melko hyvä. Pojat ovat iloisella mielellä ja vapautuneita. Nyt on kolme matsia takana ja nähty tuloksena voitto, tappio ja tasapeli. Tasainen lohko, joten on vielä työn ja tuskan takana, että päästäisiin lohkossa kolmen parhaan sakkiin. Pelin on kuitenkin parannuttava. Taidot eivät vielä kaikilla tässä porukassa riitä opetettuun puolustuksen ja laitojen kautta hyökkäyksiin. Nyt menee sellaiseksi roiskimiseksi ja keskeltä väkisin läpi yrittämiseksi.