Kun tämä kausi alkoi, valmentajamme päättivät, että lähdemme pelaamaan piirisarjapelejä kolmella joukkueella. Mielestäni ihan hyvä päätös, sillä tällä tavalla jokainen poika saa varmasti peliaikaa ja omalle taitotasolleen sopivan haasteellisia pelejä. Poikamme pelaavatkin kahdella joukkueella 97-piirisarjaa ja yhdellä joukkueella haetaan enemmän haastetta 96-sarjassa.

21 pojan joukkueessa voi lyhyelläkin matematiikalla saada kasaan kolme seitsemän pojan ryhmää – siis teoriassa, ilman vaihtomiehiä ja poissaolijoita. Onneksemme Helsingin piirissä on ainakin meidän osalta tehty hienoa työtä ja joukkueemme toiveet pelipäivien suhteen otettiin hyvin huomioon.  Tupla-buukkauksia on ollut joitakin, mutta kolmea joukkuetta ei onneksi ole tarvinnut kentälle yhtä aikaa laittaa ja treenaamaankin ehditään hyvin. Valmentajien lepopäivät vain käyvät vähiin.

Viimeiset piirin pelit ennen kesätaukoa lähestyvät. Mekin joudumme jo pohtimaan miten pojat riittävät jos kaksi peliä on yhtä aikaa. Ja samanlaisia merkkejä on ollut ilmassa muuallakin. Yhtä matsia siirrettiin kun näytti siltä, että vierasjoukkue ei saa kentälle tarvittavaa määrää pelaajia. Myös nuoremman pojan joukkue on sopinut jo rinnakkaisjoukkueen kanssa mahdollisesta yhteistyöstä.

Kesä on aina haastavaa aikaa ajankäytölle. Perheiden lomamatkat, vanhempien kesälomat, leirit ja muut aktiviteetit ovat myös tärkeitä lapsille. Samalla pelikausi käy kiivaimmillaan. Monesti alkukesästä kun vanhemmat eivät ole vielä lomalla niin lapset saattavat viettää päiviä mummolassa tai leireillä. Pitää muistaa, että nämä päivät saattavat olla lapsille kesän kohokohtia. Piirin pelejä pölyisellä hiekkakentällä ehtii sitten pelailla myöhemmin…