Useimmat tapaamani JoJot ovat sanoneet, että ovat olleet yleensä mukana joukkueen ekoissa harjoituksissa ja samalla paikalla olijat on jaettu valmentajiin, joukkueenjohtajaan ja rahastonhoitajaan. Eli useimmat ovat aloittaneet vahingossa, yllättäen ja/tai puolipakolla. Itse ryhdyin joukkueenjohtajaksi tietoisesti. Aikaisempi joukkueenjohtaja lopetti, koska poika vaihtoi seuraa ja jojon paikka jäi avoimeksi. Päätin ottaa haasteen vastaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Loppujen lopuksi jojon tehtävät ovat melko yksinkertaiset. Tärkeimpinä hommana pidän eräänlaisena linkkinä toimimista. Jojo toimii linkkinä valmentajien, vanhempien, seurajohdon, piirin ja muiden sidosryhmien välissä. Työ vaatii hyviä ihmissuhdetaitoja, neuvottelukykyä, pitkää pinnaa, vastuuntuntoa ja sosiaalista luonnetta. Olen itse asiassa verrannut jojon hommia tiiminvetäjän hommaan. Tämä on sellaista sähköpostilla paimentelua ja toisinaan outojen ihmissuhdesotkujen sekä väärinkäsitysten selvittelyä.

 

Useinkaan jojon homma ei vaadi toimivassa joukkueessa varsinaista futistietämystä. Valmentajat ovat sitä varten. Jojo tukee valmentaa/valmentajia ja antaa heille aikaa olennaiseen eli pelillisen ja urheilullisen kasvatustyön tekemiseen. Jos jojo on työelämän pikkupomo, jolla on henkilöstövastuu, niin valmentaja on asiantuntija, jonka kanssa tehdään yhteistyötä. Näkemykseni mukaan niin työelämässä kuin futisjoukkueessakin on huono vaihtoehto se, että valmentaja ja jojo (vrt. asiantuntija ja tiiminvetäjä) on sama henkilö.

 

Jojon homma on kuitenkin melko palkitsevaakin. Sosiaalinen verkosto kasvaa, oppii vuorovaikutus- ja johtamistaitoja käytännön tasolla, saa vastuuta, pystyy oikeasti vaikuttamaan asioihin, oppii maallikkonakin nauttimaan jalkapallosta… Ja yhtenä tärkeimpänä tietysti –  saa olla mukana lapsensa harrastuksessa.