Viime viikonloppu tuli vietettyä taas kentän laidalla. Tällä kertaa kyseessä olikin nuoremman pojan 00-joukkue, jonka otteita olin seuraamassa Kaisaniemen puistossa. Sää suosi pienestä koleasta tuulesta huolimatta ja Kaisaniemen puisto on puutteistaan huolimatta ihan veikeä turnauspaikka. Hauska ajatella, että kierros lähtee taas toisen pojan kanssa uudestaan. Tuli tunne, että ihan kuin olisin kokenut tämän ennenkin…<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Joka vuosi tunnun tekevän saman virheen uudestaan ja uudestaan. Sunnuntai-iltana peilistä tuijotteli tulipunainen, palanut naama. Onneksi sentään käsivarret säästyivät tuulen takia punoitukselta, mutta muuten on tänään saanut läträtä emulsiovoidetta kipeästi kiristäville poskipäille, otsalle ja nenälle. Tästä alkaa jo tulla perinne, että kevään tai alkukesän turnauksessa käräyttää nahkansa. Muistaisikohan sitä joskus laittaa aurinkovoidetta ennen turnaukseen lähtöä, että välttyisi muun perheen, tuttavien ja työkavereiden päivittelyltä, kun he pohtivat ihosyöpävaaran todennäköisyyttä.

 

Joskus aurinko voi yllättää koko joukkueen. Muistan, että kerrankin lähes koko ”kentänlaitatuomaristo” saapui toisena turnauspäivänä paikalle niin, että joka äijältä oli palanut niska, kyynärpäät ja pohkeet. Niin käy kun koko päivän on seisonut tuimana kädet puuskassa, katse kentälle ja selkä aurinkoon päin. Eli, kannattaa muistaa pitää aurinkovoiteet pelikassissa mukana – ja mikä ettei pojille voisi hankkia joukkueen huoltolaukkuunkin oman aurinkovoiteen tuhdilla suojakertoimella.