Nyt on pidetty hiljaiseloa pitkä aika. Tähän on aivan erityinen syy – päätimme ajaa joukkueen toiminnan alas. Tulimme tällaiseen ratkaisuun, koska toimintamme alkoi pienentyä koko ajan. Seuralla ei ollut vuotta vanhempaa jengiä, mihin olisimme voineet mennä mukaan ja nuorempien mukaan meneminen ei saanut kannatusta. Uusia poikia ei juuri liikkunut ”markkinoilla” ja näytti siltä, että jotkut omatkin pojat lähtevät kohta katsomaan onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Loppuvaiheessa meillä alkoi olla enää 14 poikaa porukassa ja viimeistään vuoden kuluttua olisivat alkaneet ison kentän pelit.

Juteltiin asiasta ja tarkasteltiin tilannetta ympäristössä. Onneksi Pohjois-Helsingissä riittää vaihtoehtoja. Kaikkien kannalta parhaaksi ratkaisuksi näimme sen, että lähdimme Malmin Palloseuraan. Periaatteessa mitään henkilökohtaista ei ollut Atlantistakaan vastaan – nuorempi pelaa edelleen siellä, mutta jotain oli tehtävä.

MPS treenaa samoilla kentillä kuin mekin Siltamäen ja Tapulin nurkilla ja tiesimme, että he tarvitsevat uusia kavereita. Yhdistämällä jengejä saimme aikaan mukavan tasokkaan ykkösporukan, mutta myös niille, joiden taidot tai aktiivisuus eivät ihan riitä ykkösporukkaan, on tarjolla hyvä vaihtoehto. Loppujen lopuksi 10 poikaa siirtyi MPS:aan, yksi muualle ja kolme ilmoitti, että homma on tällä selvä. Joka tapauksessa, MPS sai näin kasaan yli 30 pojan porukan, mikä luo hieman uskoa toiminnan jatkuvuuteen.

Oma valmentajakin saatiin mukaan, joten homma alkaa olla aika hyvin uomissaan. Nyt on pelattu treenimatseja, että pojat alkaisivat enemmän tuntea ja löytämään toisiaan pelikentällä, mutta enemmän treenimatseja pitäisi saada vielä 11 vs 11 isolla kentällä - ja kovempia vastuksia. Nyt olemme vielä saaneet lähestulkoon pelkkiä voittoja tilille, vaikka yhteispeli ei vielä häikäisekään.