Käyn säännöllisesti seuraamassa nappulafutis.com –keskustelupalstaa. Itse keskusteluun en osallistu, koska en katso, että itselläni olisi riittävästi kompetenssia sanoa mielipiteitäni. Toisaalta omalla nimelläni voinen kommentoida keskusteluja tällä omalla foorumilla – muut eivät juuri omalla nimellä esiinnykään. Kannattaa kuitenkin käydä välillä katsomassa tuota keskustelupalstaa  (www.nappulafutis.com/foorumi/).<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Toisinaan keskustelu on aivan "hiekkalaatikko-tasoa". Jankutusta ja marmatusta kaikki pelaa- säännöistä ja siitä, kuinka palloliitto ja Nuori Suomi ovat jo tuhonneet suomifutiksen tulevaisuuden tai arvioita joukkueiden paremmuudesta. Toisinaan mukana on myös mielenkiintoisia aiheita. Uusimpina mm. ruma pelaaminen tai pelaajille huutaminen ja ohjeiden antaminen kentän laidalta pelien aikana.

Luin tyytyväisenä Hesa Cupin juttua sivuiltamme, että valmentajat olivat ottaneet ns. hiljaisemman linjan käyttöön Punaisten joukkueessa. Jonkinlaisena tason mittarina voidaan joukkueella jo pitää sitä kun jokaista syöttöä, vapaa- tai kulmapotkua tai sivurajaheittotilannetta ei tarvitse erikseen ohjeistaa kentän laidalta. Toisaalta tämä edellyttää sitä, että pojat osaavat jo lukea peliä ja kommunikoida keskenään.

Tämä ei tarkoittane sitä, etteikö valmentaja enää osallistuisi pelinohjaukseen ja tyytyisi vain passiiviseen sivustakatselijan rooliin. Jos ohjausta ei tehdä pelaajan ollessa kentällä niin se täytyy tehdä ennen ja jälkeen pelin sekä vaihtojen aikana. Todellisuudessa valmentajien (ja vanhempien) pelinohjaus ja kommunikointivastuu todennäköisesti lisääntyy. Kun motivoituneen pelaajan taitotaso kasvaa niin ohjaava johtaminen lisääntyy käskevän, imperatiivisen sijaan. (huom. tämä on kai kaikuja 90-luvun johtamisopeista. HERSEY, P. Tilannejohtaminen: tuloksiin ihmisten avulla; kirja, jota suosittelen edelleen johtamisesta kiinnostuneille ajatuksien herättäjäksi)