Outo fiilis, kun ei tarvitse rytmittää elämäänsä poikien futisharrastuksen mukaan. Jopa nettisivujen etusivulla ollut kahden viikon kalenteri oli muutaman päivän ihan tyhjä. Arki ei olekaan ainaista kelloa vastaan taistelua ja selittelyä työpaikalla, että "mun täytyy nyt tänään lähteä vähän aikaisemmin…" Nyt kun kerrankin työpaikalla olisi ollut aikaa lähteä  aikaisemmin kotiin, niin ei ole ainakaan futiksen takia tarvetta.

Pojat eivät kuitenkaan malta pysyä irti pallosta. Ihan kiva jos jaksavat itse käydä potkimassa. Jaan monen valmentajan mielipiteen siitä, että ei jalkapallossa oikeasti kehity, jos lapsukaiset ei pelaa pihapeleissä treenien ohella. Rennot pihapelit ja päämäärätön leikkimielinen potkistelu kavereiden kesken tuovat parhaimmillaan pallonkäsitelyyn sellaista luonnollista rentoutta ja luovuutta. Ja ainahan "vapaaehtoinen" pallonpotkiskelu antaa viitteitä siitä, että futis on kiva asia pojille itselleen – eikä vain treenaamista isukin mieliksi.